Olen kuullut joidenkin ihmisten sanovan, etteivät he ole syntisiä ja siksi he eivät tarvitse Jeesusta. He eivät ole vielä tulleet synnintuntoon ja ovat siksi sokeita omille synneilleen. Aika monille ihmisille on tyypillistä nähdä toisten synnit selvemmin kuin omansa.
Syntiä on monenlaista; on synnin tekoja ja on sydämen syntejä. Synnin teot alkavat usein ensin ajatuksissa. Jos kiusauksia ruokkii ajatuksin, niistä tulee myöhemmin pahoja tekoja. Nimitän sydämen synneiksi negatiivisia ajatuksia, joita ovat mm. itsekkyys, ahneus, kateus, vahingonilo, pahansuopuus, kostonhalu, välinpitämättömyys, epärehellisyys, petollisuus, tuomitsevuus ja paljon muita. Näistä sydämen synneistä tulee hyvin pian pahoja tekoja tai sanoja, jotka vahingoittavat muita ihmisiä. He, jotka luulevat olevansa synnittömiä, omaavat vähintääkin sydämen syntejä, mutta he oikeuttavat niitä itselleen monin selityksin ja siksi he eivät taistele sellaisia kiusauksia vastaan. Maailma hyväksyy syntejä, joita Jumala ei hyväksy. Yksi sellainen synti on anteeksiantamattomuus, joka on pohjimmiltaan vihasynti, joka syö eniten sen kantajaa itseään.
Jeesus kertoi vertauksen armottomasta palvelijasta:
"Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: 'Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?'
Jeesus vastasi hänelle: 'Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä. Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää. Mutta tällä ei ollut millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi.
Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki.'
Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi. Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa.'
Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'.
Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa. Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut. Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle:
'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.' "
- Matteus 18: 21 - 35
Ehkä jotkut ihmiset kokevat anteeksiannon 'epäreiluna'. Ehkä ajatellaan, ettei se loukkaaja edes pyytänyt anteeksi, eikä ole vielä lopettanut vääriä tekojaan. Mutta mihin sellainen anteeksiantamattomuus johtaa ? Ei ainakaan rauhaan ja sovintoon, eikä myöskään pelastukseen, kuten Jeesus opetti.
Olen kuullut toisinaan, että vielä keski-ikäiset ja sitäkin vanhemmat ihmiset muistelevat lapsuudessaan koettuja pettymyksiä ja loukkauksia, joita kokivat muiden ihmisten taholta. Ehkä vanhemmat, opettaja tai koulutoverit tekivät tai sanoivat jotain väärää ja siitä kannetaan pahaa mieltä ja katkeruutta läpi elämän. Jopa senkin jälkeen, kun se vanha opettaja tai omat vanhemmat ovat siirtyneet jo kauan sitten ajasta ikuisuuteen. Miten turhaa mielipahaa ihmiset kantavat vuosikausia muistoissaan vain siksi, etteivät osaa antaa anteeksi ! Minunkin on pitänyt opetella antamaan anteeksi, seitsemänkymmentäseitsemän kertaa. Jotkut ihmiset eivät kykene antamaan anteeksi itselleen, vaan tuskailevat jonkin vanhan virheen takia päivästä päivään ja vuodesta vuoteen ja jotkut heistä sairastuvat jopa masennukseen sen takia.
Elämä on ainutkertainen kokemus iloineen ja suruineen. Kun opimme antamaan anteeksi muille ja itsellemme, vapaudumme katkeruuden ja häpeän taakasta, joskus jopa kroonisista kivuistakin. Meidän ei tarvitse suoriutua siitä yksin, kiitos Jeesuksen, joka lunasti meidän syntimme armoverellään ja lähettää meille Pyhän Hengen mukana rauhan. Jumala on viisas, kun Hän vaatii meitä olemaan yhtä armollisia muille kuin Hän on meille. Jos anteeksianto muille on vaikeaa, on hyvä muistaa, mitä kaikkea Jumala on jo antanut anteeksi itselle. Ei meillä kenelläkään ole varaa tuomita toisia, sillä olemme olleet itsekin syyllisiä moneen virheeseen. Jumalan rakkaus kuuluu kaikille, myös heille, jotka ovat loukanneet meitä. Heitäkin varten Jeesus kärsi ristinkuoleman, häpäisyn ja kidutuksen, että hekin saisivat syntinsä anteeksi, jos he turvautuvat Jeesukseen.
Elämässä joutuu toisinaan kokemaan loukkauksia tai hyljeksintää, jotkut kokevat sitä enemmän kuin toiset. Maailmassa elämme kuin viidakossa, jossa pedot vaanivat varjoissa. Mutta jos sinulla on Jeesus sydämessä, hengessä, mielessä ja sielussa ja turvaudut Jumalan Sanaan ja rukoukseen, selviät mistä vain koettelemuksesta. Olen itse kokenut, että Jumala todella antaa 'suojakilven' kuten Raamatun Sana lupaa, loukkaukset eivät mene niinsanotusti ihon alle, vaan ne valuvat pois kuin vesi hanhen selästä. Loukkausta voisi verrata kuin terävään keihääseen, jonka terä katkeaa ennen kuin se osuu maaliinsa. Sillä Jumala on voittamaton turva ja antaa sisäisen rauhan, johon paha ei pääse sekoittamaan mielenrauhaa.
"Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.
Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.
Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana."
- Paavalin kirje efesolaisille 6: 10 - 17
Aito anteeksianto unohtaa sellaiset pahat sanat ja teot, mitä olemme kärsineet toisten taholta. Silloin sydän kevenee paljon, kun katkeruus ei sitä raskauta. Vaikka annamme anteeksi, meillä ei ole mitään velvollisuutta istua pilkkaajien pöydässä, sillä voimme aina valita seuramme, keneen luotamme. Elämä on uusia mahdollisuuksia täynnä ja Jumala johdattaa aitojen ystävien luo, kun sitä rukoilemme. Anna anteeksi toisten virheet ja jatka matkaasi kevein sydämin. Jeesus näyttää paremman tien. Siunausta sinulle.
Rukoilethan toisen puolesta, katso uusi esirukouspyyntö täällä.
 |
| Vangittu Jeesus. Kuva: Pixabay. |
