Kuuntelin juuri jumalanpalveluksen ja yksi asia, mitä pappi sanoi, kaipaa mielestäni täydennystä. Ei siksi, että minä olisin enemmän oikeassa, vaan siksi, että Raamatun Sana on oikeassa.
Pappi sanoi (vapaasti lainattuna ja tiivistettynä) suunnilleen näin: 'Rakkaus voi olla repivää ja vaikeaa, onnea ja surua. Kukaan ei voi määritellä, mitä rakkaus on, tai ei ole.'
- Lisäisin edelliseen, että ihmissuhteet voivat olla repiviä ja vaikeita, koska me kaikki ihmiset maailmassa olemme epätäydellisiä ja helposti syntiin lankeavia. Mutta rakkaus itsessään on puhdas ja täydellinen, koska se tulee Jumalasta. Jumalan rakkaudessa - joka tulee meihin ja meidän kauttamme muihin ihmisiin - ei ole mitään epäpuhdasta, mutta meidän ihmisten tapa rakastaa on epätäydellistä.
On siis osattava erottaa itse RAKKAUS, joka tulee PYHÄSTÄ JUMALASTA, erilleen ihmissuhteiden ongelmista, jotka ovat ihmisten heikkouksien aiheuttamaa. Rakkaudella täytyy olla aina jokin kohde, johon rakkautta voi jakaa, ja jos sen menettää tai synti tulee väliin häiritsemään sitä, silloin meihin sattuu ja ihmissuhteet rakoilevat. Ei voi kuitenkaan sanoa niin, että itse rakkaus olisi repivää. Meitä repivät vain omat ja toisten virheet, kun emme osaa olla rakkaudessa täydellisiä, kuten Jumala on täydellinen. Ihminen, joka on saanut kokea omakohtaisesti, kuinka Jumalan rakkaus virtaa Jumalasta ihmiseen suurena valona, tietää, että rakkaus itsessään on puhdasta ja kaunista ilman mitään epäpuhtautta tai tuskaa.
Jos tarkkailemme ihmissuhteiden ongelmia Raamatun opetusten valossa, kaikki ongelmat perustuvat syntiin. Jos esim. pariskunnasta toinen osapuoli on itsekäs ja vastuuntunnoton, se kaataa vastuun parisuhteesta ja perheestä vain toisen osapuolen harteille, ja siten aiheuttaa vastuunkantajalle väsymystä ja ristiriitoja pariskunnan välille. Tässä tapauksessa ongelman aiheutti alun perin itsekkyyden synti. Ahneuden synti aiheuttaa usein pettämistä parisuhteessa, kun yksi kumppani ei riitä. Siitä seuraa toinen synti; valhe, kun ensimmäinen synti yritetään salata. Silloin kun parisuhteessa ei päästä sovintoon riidan jälkeen, ollaan langettu anteeksiantamattomuuden ja katkeruuden syntiin. Tätä listaa voisi jatkaa pidemmällekin, mutta kuten sanottu; rakkaus itsessään ei ole repivää, vaan ihmiset tekevät ihmissuhteista vaikeita lankeamalla syntiin. Jumala antaa meille jatkuvasti mahdollisuuden rakastaa toisiamme täydellisesti, mutta valitettavasti me ihmiset olemme heikkoja ja epätäydellisiä.
Raamatussa Jeesus ja apostolit puhuvat paljonkin rakkaudesta ja niitä on hyvä sieltä lukea monista eri jakeista. Apostoli Paavali määritteli rakkauden kauniisti näissä jakeissa:
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä;
rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä,
vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. [Jeesus; täydellinen rakkaus]
Kun minä olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on RAKKAUS."
- Paavalin 1. kirje korinttolaisille, luku 13
Myös kymmenen käskyä määrittävät sen, mitä emme tee lähimmäiselle, jos oikeasti rakastamme. Rakkaus on määriteltävissä, sillä maailmassa on selkeästi oikea ja väärä, ja me erotamme ne toisistaan, kun kuljemme Pyhän Hengen totuudessa.
Me luterilaiset uskomme Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Jos Jumala olisi yksin, Hänessä ei yksinään olisi rakkautta. Taivaan Isä rakastaa Poikaansa Jeesusta ja Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen meille. He kaikki yhdessä rakastavat meitä ja me rakastamme toinen toisiamme ja kunnioitamme Pyhää Kolminaisuutta; meidän Luojaamme ja Pelastajaamme ja Opettajaamme. Jeesuksen ja Isän rakkaus armahtaa meidät vapaiksi synneistämme.
Jeesuksen rakkauden kautta koko maailma ja meidät luotiin. Jeesus, eli täydellinen rakkaus Hänen kauttaan, on elämän tarkoitus ja kaiken luomisen syy, alku ja loppu. Seurakuntana olemme Jeesuksen Kristuksen jäseniä ja toteutamme Hänen tahtoaan, erityisesti rakkaudessa. Rakkauden toteutuksessa meillä kaikilla on kasvunvaraa, mutta lähteenämme on täydellinen, puhdas Jumalan rakkaus, jossa ei ole yhtään pimeyttä, ja siihen meidän on hyvä turvautua kaikissa tilanteissa. Rukouksen kautta saamme rakkautta sydämiimme, sillä Jumalan rakkaus on loppumaton lähde, josta voimme ammentaa aina lisää. Kun me saamme Jumalan rakkautta ja armoa jaettavaksi muillekin, tulemme siitä itsekin onnellisiksi, sillä antaessaan jokainen myös saa.
Ole siunattu. Löydä Jeesus sydämeesi täydellisenä rakkautena, joka ei koskaan petä eikä hylkää. ❤ Jaa sitä rakkautta eteenpäin muillekin. Luota kaikessa Jeesukseen, sillä usko on luottamusta.
 |
| Isä ja Poika. Kuva: Pixabay. |
