Papin poika Johan Cajanus kirjoitti tämän runon sairastuessaan vakavasti nuorena aikuisena.
Johan oli lahjakas nuorukainen. Hän kirjautui 15-vuotiaana Uppsalan yliopistoon, valmistui maisteriksi ja tuli Turkuun filosofian ylimääräiseksi professoriksi vuonna 1680. Ehkä liiallisen työn paineet aiheuttivat hänelle vakavan sairauden ja hän kuoli vain 25-vuotiaana. On tulkittu, että hän kirjoitti tämän runon omaksi lohdutuksekseen.
Runossa eli virressä oli alun perin 23 säkeistöä, sitä on sittemmin muokattu. Nykyisessä muodossaan virressä on 13 säkeistöä. Sitä pidetään virsikirjan ylivoimaisesti vaikuttavimpana virtenä ja yhtenä parhaimmista 1600-luvun runoista.
VIRSI 612
1.
Etkö ole ihmisparka,
aivan arka,koska itket kaikki yöt,jaksat surra suuttumatta,
uupumatta
muistat tuonen surmatyöt.
2.
Luojan käsky
kuolemalla kulkevalla,
käsky käydä maailmaan,
hyvät, huonot, lapsinensa,
kaikkinensa syöstä,
painaa poveen maan.
3.
Syöksee, käskee,
särkee, sortaa,
multiin murtaa
surma hirmukourillaan.
Eivät auta toivotukset,
voivotukset eikä pelko, parkukaan.
4.
Siis on parku poistettava,
katsottava tietä
kaiken maailman.
Katso kaikki katseltavat,
kunneltavat;
huomaat kaiken kuolevan.
5.
Lennä, lintu, minkä lennät,
etpä lennä
surman kovan kourista.
Surma linnun lentämästä,
rientämästä
tempaa taivaan tuulista.
6.
Ruohot raukat raukeavat,
vaikka ovat
kauniit kukkaloistossaan.
Puut ei kestä,
paksujuuret,
pienet, suuret kasvaessaan kaadetaan.
7.
Ei siis pientä,
voimatonta, turvatonta
surma säästä säälistä,
eikä vahva väkevinkään,
kestävinkään
kestää voi sen käsissä.
8.
Näin on luonnon luovuttava,
kaaduttava
luomakunnan kaikkineen.
Onko ihme, jos siis kaatuu,
maaksi maatuu
ihmisparka synteineen ?
9.
Näitä aina ajatella,
muistutella,
saisit täällä, syntinen,
näistä ottaa ojennusta,
huojennusta
alla ajan murheitten.
10.
Yksi säilyy: sana Herran,
vaikka kerran
maa ja taivas katoaa.
Elämässä ikuisessa,
autuudessa
Herran kansa olla saa.
11.
Etsi tietä elämässä
häipyvässä
taivaan taloon korkeaan.
Etsi meno muuttumaton,
puuttumaton,
kulje taivaan kunniaan.
12.
Siellä riemu rikkaimpana,
runsaimpana,
ilo ilman muutosta.
Siellä laulat lapsinesi,
kaikkinesi
voiton virttä suloista.
13.
Vaan et hautaan kaatumatta,
kuolematta
täältä sinne tulla saa.
Siksi olet, syntisparka,
aivan arka,
kun niin pelkäät kuolemaa.
- Johan Cajanus
Läheinen suhde Jeesukseen vähentää kuolemanpelkoa ja lohduttaa suremaan jääviä läheisiä. Kuten Johan virressä sanoo: 'Etsi tietä'. Jeesus tulee vastaan, kun etsimme Häntä ja Hän vie meidät taivaan kunniaan. Siunattua viikkoa.
