Jokainen on kuullut termin 'sielukas ihminen', millä viitataan ehkä tunneälyyn. Sielukkuus ei ole vain joidenkin ihmisten erityinen piirre, vaan jokaisella ihmisellä on sielu joka elää ikuisesti.
Sielun ikuisuuden voi tunnistaa jokainen itsessään kun tarpeeksi vanhaksi tulee, sillä sielu ei vanhene, vaikka keho vanhenee. Moni vanhus on sanonut, että tuntee sisäisesti itsensä yhtä nuoreksi kuin lapsena, vaikka peilistä katsoo ryppyinen vanhus. Samoin tunnen minäkin.
Filosofi Jean Paul loi mietelauseen: "Sielun nuoruus on ikuista ja ikuisuus on nuoruutta."
Mieli on sitten eri asia kuin sielu. Mieli voi olla väsynyt jos on masennusta ja huolia. Mutta sielu ihmisen sisällä on kevyt ja nuori alusta loppuun asti, sillä ikuinen ei voi vanhentua. Fyysisen vanhentumisen myötä ihmisen elämä usein muuttuu tempoltaan hitaammaksi ja kapea-alaisemmaksi, riippuen tietysti osaltaan persoonasta ja kunnosta. Mutta sielu ei väsy lainkaan, vain keho jarruttaa ja mieli on harkitsevampi kuin nuoruudessa, koska on opittu välttämään karikoita kokemusten kautta. Sielun nuoruuden vuoksi moni haluaisi näyttää ulkoisestikin vielä nuorelta, vaikka ikää kertyy. Sielu haluaisi hypellä iloisena lapsen tavoin, mutta fyysisesti jalka ei enää kaikilla nouse.
Joku on määrittänyt sielun tunnekeskukseksi, mutta sielu on sitä enemmän, se on se 'elävä sielu', jonka Jumala puhalsi Aatamin sieraimiin luomistyössä. Sielu on laajempi kuin geeneissä peritty persoona, mutta ihmisen peruspersoona sisältyy siihen ilmeisesti jossain määrin, vaikka sitä ei kukaan osaa tarkasti määrittää. Ihmisen elämä ei ole vain siinä, että me hengitämme keuhkoillamme ja sydämemme pumppaa verta suoniimme, tai että aivomme ajattelevat ja keräävät oppimaansa tietoa ja kokemusta. Sielua ei voi tieteellisesti todistaa, mutta jokainen tiedostaa omakohtaisesti, että sielu on olemassa meissä jokaisessa.
"Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja taivaan, ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla, koska Herra Jumala ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata viljelemässä, vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan.
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu."
- 1. Mooseksen kirja 2: 4 - 7
Mooses sai tämän näyn Jumalalta, sillä Jumala antaa uskollisille näkyjä myös historiaan taaksepäin, ihan niin kuin tuleviinkiin tapahtumiin. Mooses kirjoitti näyn muistiin runollisen kauniisti ja se on mielestäni yksi kauneimmista kohtauksista Raamatussa.
Mooses kirjoitti noissa jakeissa sekä elämän hengestä että elävästä sielusta. Elämän henki tarkoittaa mielestäni Pyhää Henkeä ja elävä sielu tarkoittaa ikuista sielun elämää, sillä Jumala oli jo luonut sitä ennen ihmiselle kuvainnollisesti sanoen 'maan tomusta' fyysisen olemuksen; aivot, sydämen, verisuonet, keuhkot ja muut sisäelimet, jotka pitävät ihmisen hengissä ja toiminnassa täällä maan päällä. 'Maan tomusta luominen' liittää ihmisen fyysisen olemuksen konkreettisesti maahan; maasta ja sen ilmakehästä ja maan tuottamasta ravinnosta riippuvaiseksi. Mutta ihmisen sielu ja henki saavat elämänsä korkeudesta ja ikuisuudesta, Kaikkivaltiaan valtakunnasta.
Lisäys 23.8.: Jeesus sanoi, että taivas on lasten kaltainen, ilon valtakunta. Lapsen kaltaisuutta on tulkittu puheissa monin tavoin. Se on tulkittu nöyryytenä, eli haluna oppia Jumalalta ja kasvaa Hänessä, ja siitä Jeesuskin sanoi. Lasten kaltaisuus on tulkittu myös keskeneräisyytenä, mitä olemme suhteessa Pyhään Jumalaan. Nämä tulkinnat ovat oikeita, mutta lisään vielä oman tulkintani, että ikuiset sielut ovat ikuisesti nuoria ja iloisia kuten lapset. Sen vuoksi taivas on lasten kaltainen ilon valtakunta. Nuori sielu ei tarkoita kuitenkaan oppimattomuutta, sillä täällä maailmassa me opimme jotain tärkeää Jeesuksen opetusten kautta. Ns. 'vanhaa sielua' ei ole olemassa, vaikka sitä termiä joskus ihmisistä käytetään.
On siis tärkeää varmistaa sielulle jo tämän elämän aikana onnellinen jatkuvuus sitten, kun siirrymme tästä ajasta ikuisuuteen. Sielumme elää ikuisesti, mutta tämän elämän valinnoistamme riippuu, missä tilassa sielumme elää sitten tuonpuoleisessa. Rakastavan Taivaan Isän luona vai vihaavan Luciferin luona. Epäpuhtaana ei kannata kuolla.
Jeesus, Jumalan ainoa Poika, laskeutui tänne ihmisten keskuuteen Vapahtajaksi, että sielumme pelastuisi ikuiselta piinalta tämän elämän jälkeisessä elämässä. Jos Jeesuksen armoveren ei anneta puhdistaa pois syntejämme, syntimme seuraavat meitä ikuisuuteen. Syntien myötä myös niistä koituva häpeä ja katumus seuraa sinne ikuisiksi ajoiksi. Onko helvetti fyysinen tulimeri, vai sielua polttava tuli, joka piinaa loputtomasti ilman vapahdusta, sitä en osaa sanoa, mutta ei siihen tilaan kenenkään tarvitse joutua. On niin helppoa saada vapahdus synneistä katuvan rukouksen kautta, ettei sitä tilaisuutta pidä ohittaa kun vielä on siihen mahdollisuus. Elämä on lopulta hauras, vaikka nuorena voi tuntea itsensä vahvaksi. Joidenkin elämän taival päättyy äkisti, eikä armon aikaa sitten enää ole.
Ateistien uskomus on sellainen, että ei ole taivasta eikä helvettiä, vaan fyysisen kuoleman kautta ihmisen sielu katoaisi tyhjyyteen. Jos niin olisi, silloin sielukin vanhenisi yhdessä kehon kanssa, mutta niinhän se ei tee. Ihminen ei voi itse päättää, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, emmehän me päätä itse sitäkään, että synnymme tähän maailmaan. Vain Jumala on elämän ja kuoleman Herra. Vain Hän tietää mistä tulemme ja mihin menemme. Jumala ilmoitti ikuisuuden kauan sitten profeettojen ja Poikansa Jeesuksen kautta ja se tieto on löydettävissä Raamatusta. Sanan Totuus ei katoa mihinkään, ei tässä elämässä eikä ikuisuudessa.
🍇🍍🍉 Ravitsemusterapeutit opettavat, että kasvisten ja hedelmien syöminen puhdistaa elimistöä ja keho kokee keveyden tunnetta ja uutta energiaa kasvisruokavalion kautta. Sielukin tarvitsee puhdistusta joka keventää meidän henkistä taakkaamme ja puhdistaa kuonat pois. En toki vertaa Jeesusta kasviksiin ja hedelmiin, mutta Hänellä on vähän samanlainen vaikutus henkeen, sieluun ja mieleen, kuin terveellisellä ruokavaliolla on kehoomme. Tosin Jeesuksen puhdistava vaikutus kestää kauemmin. Ihmiset, jotka eivät tätä oivalla, ovat ottaneet mielen puhdistusvälineeksi idän oppeja, kuten joogan, jonka aiheuttama rauhan tunne kestää ehkä päivän, mutta Jeesuksen tuoma vapautus ja syvällinen rauha kestää ikuisuuden ajan. Jooga on sielunvihollisen keksimä korvike Jeesukselle, että ihmiset eivät kääntyisi ainoa oikean Vapahtajan puoleen. Joku sanoisi tähän, että ihmiset ovat keksineet joogan jo kauan sitten. Vastaan, että ihmiset, joilla ei ole Jeesusta, he ovat alttiita vihollisen ohjaukselle, usein tiedostamattaan.
Jeesuksen tärkein tehtävä on puhdistaa ihmisen ikuinen sielu synnin painolastista, samalla ihminen vapautuu katumuksen tuomasta häpeästä ja syyllisyyden tunteista. Ihmiset voivat silti syytellä toisiaan minkä syyttelevät, mutta kun välit ovat kunnossa Jumalan kanssa, mieleen ja sieluun tulee rauha joka auttaa kestämään ihmisten negatiivisuuden ja armottomuuden. Jumalan armo ei kuitenkaan ole halpa-arvoista, vaikka on ilmaista. Armon jälkeen ei enää sovi tehdä syntiä tahallisesti. Täytyy kunnioittaa kallisarvoista uhria, joka meidät pelasti suurella rakkaudella ja seurata Jeesuksen jalanjälkiä, eläen Hänessä ja Hänen kauttaan. Täysin synnittömiä emme ehkä osaa olla, siitä kiusaaja pitää kyllä huolen, mutta tärkeintä on pitää katse ja sydän Jeesuksessa, sillä tiellä emme eksy.
'Joka aamu on armo uusi'. Jokainen elonpäivä on armon päivä, jokainen aamu saamme aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta sen puhtauden voi tarjota vain yksi ainoa: Jeesus Kristus.
 |
| Aatamin ja Eevan syntiinlankeemus. Kuva: Pixabay |
