Muistan sen ajan, kun meille ostettiin kotiin ensimmäinen mustavalkoinen televisio 1960-luvulla. Kaikki ohjelmat siitä iltaisin silloin katsottiin, eikä minuakaan - silloin vielä alaikäistä lasta - kielletty katsomasta edes kauhuelokuvia. Parista kauhuelokuvasta jäi pitkäksi aikaa traumat, jotka vaivasivat vielä aikuisenakin. Julkista valistusta ei tainnut silloin olla siitä, mitkä ohjelmat eivät sovi lapsille.
Lasten rääkkääminen sopimattomilla elokuvilla oli nähtävissä vielä vuonna 1997, kun lapset saivat mennä elokuvateatteriin katsomaan Titanic elokuvaa. Kun näyttelijät elokuvassa putosivat haljenneesta laivasta mereen, pienet lapset parkuivat teatterin katsomossa kauhuissaan, mutta aikuiset eivät vieneet heitä pois, vaan jatkoivat elokuvan katsomista. Jotkut katsojat kävivät katsomassa elokuvan useampaan kertaan, eräs katsoi sen teatterissa jopa 8 kertaa. Titanic oli laadukas elokuva aikuisille, mutta ei sopiva lapsille. Arvatenkin jotkut lapset saivat Titanic-elokuvan katselusta traumoja.
Eräs nuori opiskelija kysyi minulta 2010-luvulla, tuleeko maailmanloppu vuonna 2012. Kysymys perustui johonkin fiktiiviseen elokuvaan, jossa oli näytelty maailmanlopun tapahtumia vuoteen 2012 ajoittuen. Fiktiivinen tarkoittaa sitä, että tarina on keksitty, se on aikuisten satua, eikä todellista elämää. Vaikka tämä opiskelija ei ollut enää pieni lapsi, hänellä, kuten monilla muillakin nuorilla, oli herännyt huoli maailmanlopusta elokuvan katsomisen myötä.
Jossakin toisessa kauhuelokuvassa oli esiintynyt paha klovni ja jotkut nuoret saivat siitä pitkäaikaisen fobian viattomia klovneja kohtaan. Tästä oli kerran dokumenttiohjelma TV:ssä. Varmasti löytyisi paljon muitakin esimerkkejä lapsille vahingollisista ohjelmista ja elokuvista. Vaikka kauhu- ja rikoselokuvat kiehtovat ihmisiä, niillä on ikävät puolensa ja yksi niistä on edellämainittu traumatisoiva vaikutus. Toinen ikävä puoli on se, että elokuvien kautta nuorten mielissä väkivalta normalisoituu ja se näyttäytyy jopa hyväksyttävänä tapana ratkaista tilanteita, vaikka asia on juuri päinvastoin. Esimerkiksi elokuvahahmo James Bond on ollut vuosikymmeniä karikatyyrinen 'miehen malli', mutta kun tuota roolihahmoa kriittisesti tarkastelee, se ei ole suinkaan hyvä malli nuorille miehille. Jos nuoret uskovat, että maailmanloppu tulee silloin, kun fiktiivinen viihde-elokuva niin kertoo, niin he uskovat monta muutakin asiaa elokuvista ja tv-ohjelmista, joita heidän ei pitäisi uskoa.
Vaikka TV-lähetyksiä on näytetty Suomessa jo yli 60 vuotta, vieläkin on sellaisia ihmisiä, jotka eivät osaa erottaa, mikä ohjelma kuvaa todellista elämää ja mikä on vain fiktiota. Aika vasta luin espanjalaisen La Promesa-sarjan näyttelijän haastattelusta, että jotkut uskovat hänen roolihahmonsa olevan todellinen ihminen, vaikka sarjan tapahtumat sijoittuvat vuoden 1913 jälkeiseen aikakauteen. Sarjassa nähdään sen aikaiset vaatteet, kulkuneuvot ja yhteiskuntaluokat ja silti jotkut katsojat uskovat, että vuonna 1913 elänyt nuori aikuinen olisi vielä tänä vuonna 2024 saman ikäinen, todellinen ihminen. Tämä kertoo siitä, kuinka tosissaan monet katsojat ottavat kaiken, mitä TV lähettää.
Eräs nuori mies sanoi kerran: 'onhan se totta, koska se on telkkarissakin esitetty'. EI kaikki, mitä TV ja elokuvat näyttävät, ole totta. Dokumentti- ja reality-ohjelmat ovat asia erikseen, niissä ohjelmissa näytetään todellisia ihmisiä ja tapahtumia. Vaikka rikossarjoissa näytetäänkin helppoa väkivaltaa, väkivalta tosielämässä voi johtaa vankeusrangaistukseen, eikä todellisesta väkivallasta selviä niin helposti kuin elokuvissa, sillä oikea väkivalta voi vammauttaa tai tappaa ihmisen ja aiheuttaa elinikäisiä traumoja väkivallan tekijälle ja uhrille. Rikossarjat eivät ole hyviä käytösmalleja kenellekään. Myöskään kauhuelokuvat eivät ole totta, vaan niissä esiintyy maskeerattuja näyttelijöitä, jotka saavat palkkaa näyttelijän työstä ja menevät kotiinsa työpäivän päätteeksi normaaleina ihmisinä.
Vanhoillislestadiolaiset asettivat TV-kiellon seurakunnalleen vuonna 1963, koska jo silloin kaikki TV-ohjelmat eivät sopineet kristillisiin arvoihin, mm. väkivallan ja seksin takia. Netin käyttöä myöhemmin ei kielletty, koska jotkut tarvitsevat nettiä työnsä vuoksi. Osa lestadiolaisista katsoi kuitenkin TV:tä seurakuntaan kuulumattomien ystävien ja sukulaisten luona, ja myöhemmin netin kautta. Nykyisin osa lestadiolaisista on jo hankkinut TV:n kotiinsa, osa katsoo vielä salaa lähetyksiä netin kautta, ja osa heistä elää vielä kokonaan ilman TV:tä.
En kuulu lestadiolaisseurakuntaan, mutta jossain määrin ymmärrän TV-kiellon, onhan ohjelmatarjonta enenevässä määrin kristityille sopimatonta ja monissa perheohjelmissakin pilkataan nykyisin Jumalaa avoimesti. Euroviisutkaan eivät ole enää kaunista musiikkia varten, vaan laulujen sanoitusten ja show-esitysten kautta provosoidaan ihmisiä seksiin, julkiseen alastomuuteen, demonien palvontaan, huumeiden ja alkoholin käyttöön, jumalanpilkkaan, jne. Euroviisut eivät ole lapsille sopivaa musiikkia, eikä kristityille aikuisillekaan.
TV:ssä on vielä hyvääkin sisältöä, esimerkkinä luonto- ja kokkausohjelmat ja jotkin hengellisen kanavan TV7:n ohjelmat - yhtenä esimerkkinä Kosketuskohta, jossa on pastori Stanleyn puheita. Jos minä saisin päättää, tekisin sellaisen yleisen TV-kanavan, jonka ohjelmat ovat puhtaita kiroilusta, väkivallasta, seksistä, päihteistä, jumalanpilkasta, ihmisten pilkkaamisesta ja muusta saastasta. Uskon, että sellainen kanava olisi tervetullut muillekin kuin kristityille, ehkä varsinkin eläkeläisille. Muille TV-kanaville voisi laittaa sitten lukituksen salasanan taakse, ettei niihin lapset ja nuoret pääse ohjelmia katsomaan. Tämä on vain minun ideani, sellaista TV-kanavaa ei tietääkseni ole tulossa.
Itse olen vähentänyt TV:n katselua paljon viime vuosina. Katson uutiset ja muutaman suosikki-ohjelman ja muulloin TV on kiinni. TV ja netti ovat huonon sisältönsä lisäksi haitallisia myös sen takia, että ne syövät ihmisten aikaa. Johan ihmiset kaduilla kävellessäänkin selailevat matkapuhelimia, niin että se vaarantaa liikenneturvallisuuden. Kun aikuiset lapset menevät kylään ikääntyvien vanhempiensa luo, he selailevat kännykkää, sen sijaan, että kysyisivät kuulumisia. Mummot passaavat kahvit ja ruoat pöytään, mutta heidän kanssaan ei keskustella. Somen lyhytjänteinen vuorovaikutus on jo heikentänyt aikuisten kuullun- ja luetun ymmärtämistä ja sen huomaa esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa, kun asiakas ei tule oikein kuulluksi. Ihmisiltä jää paljon tärkeää elämästä ja maailmasta huomioimatta kun nenä on jatkuvasti kiinni älylaitteissa. Se, miten vuosien säteily näistä laitteista vaikuttaa ihmisten elimistöön ja terveyteen, on vasta tulevaisuudessa kunnolla todettavissa.
Kaikki tiedonvälityksen kehitys ei ole pahasta, mutta kristityn on osattava valikoida tarjonnasta vain hyvät ohjelmat ja kanavat. Evankeliumin levityksestä on tullut maailmanlaajuisempaa netin ja TV-lähetysten vaikutuksesta ja sehän on vain hyvä asia.
Paavali kirjoitti antikristuksesta näin:
"Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä [Jeesuksen uusi tuleminen] ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi ja jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala."
- Paavalin 2. kirje tessalonikalaisille 2: 3 - 4
Luopumus tarkoittaa ihmiskunnan ja seurakunnan luopumista Jeesuksen totuudesta. Älä sinä luovu Jeesuksesta, vaan pidä yhteys Häneen rukouksella ja kiitoksella joka päivä ja lue Raamattua, ettei sinua eksytettäisi. Siunausta.
Jeesus. Digitaalinen taide: Pixabay
