Ihmissuhteet voivat loppua eroon tai kuolemaan, mutta Rakkaus yleismaailmallisesti ei koskaan häviä. Rakkautta on aina ollut maailmassa ja on edelleen. Jumala on rakkauden lähde ja Hän loi ihmiselle kyvyn rakastaa. Yksinäinenkin kantaa rakkautta sielussaan, vaikka ei olisi vielä valinnut sille kohdetta. Me voimme itse kukin valita rakkautemme kohteen tai kohteet, mutta me emme voi valita itse Rakkautta, sillä se on Jumalan ihana lahja meille.
Rakkaus on itseisarvo. Jokainen, joka on menettänyt rakkaansa tavalla tai toisella, tietää, että rakkaus ei lopu heti. Rakkaus voi olla sydämessä vuosiakin eteenpäin, vaikka rakkauden kohde ei olekaan enää lähellä. Ihmiset voivat rakastaa toisiaan myös etäsuhteina, sillä rakkaus on suuri voima joka kantaa valtamerienkin yli.
Rakkaussuhteisiin voi liittyä kipuja, suruja ja turhautumista, mutta itse Rakkaus on puhdas ja pyhä. Ihmissuhteiden kipuilut tulevat jostain muusta kuin itse Rakkaudesta. Usein ne tulevat jonkun osapuolen itsekkyydestä, ahneudesta, petollisuudesta, vastuuttomuudesta tai vallanhalusta. Edellämainitut synnit eivät kuulu Rakkauteen, vaan ne ovat sielunvihollisen eksytystä. Sielunvihollinen vihaa Jumalaa ja Rakkautta, se yrittää eksyttää ihmiset pois kauniista ihmissuhteista, houkuttelemalla ihmisiä monenlaisiin kiusauksiin. Jeesuksen veri puhdistaa pois synnit, jotka ovat rakkauden tiellä, silloin kun ihminen suostuu tekemään parannuksen.
Jumalalla on kyky lisätä rakkautta ihmisten välille, mutta aniharva tietää rukoilla sitä omaan sydämeensä. Voi kun osaisikin, sillä rakkaus on puhdistavaa, uudistavaa ja anteeksiantavaa Jumalan voimaa ihmisessä. Jumalan lähettämä rakkaus tuntuu kirkkaana valona sielussa ja siinä rauhan valossa on sielun ihanaa kylpeä. Jumalan lähettämä rakkaus puhdistaa sydämestä pois katkeruuden happamuutta, jota on raskasta kantaa. Kun sydän on saanut puhdistavan Jumalan rakkauden kylvyn, siinä samalla ihmissuhteet eheytyvät ja uudistuvat.
Apostoli Paavalin kenties paras kirjoitus on nämä Rakkautta kuvaavat sanat:
"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä;
rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on [Jeesus], katoaa se, mikä on vajavaista.
Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus."
Paavalin 1. kirje korinttolaisille, luku 13
Mielestäni jokaisen pitäisi opetella edellinen luku 13 ulkoa ja miettiä syvällisesti sen jokaista sanaa. Luvun lopussa Paavali kirjoittaa kuvastimesta, joka tarkoittaa peiliä. Kuinkahan moni uskova on katsonut peiliin ja toivonut näkevänsä peilikuvassa heijastuksen Jeesuksesta. Ehkä emme muuten voi Häntä peilistä nähdä, mutta kun puhumme Jeesuksesta, silmissämme on silloin vakaa totuus. Paavali kirjoittaa Jeesuksen uudesta tulemisesta, kuinka silloin kaikki totuus paljastuu ja me saamme tuntea Jeesuksen kasvoista kasvoihin.
Usko ja toivo ovat yhteydessä rakkauteen. Siinä on kolmiyhteys kuten Isässä, Pojassa ja Pyhässä Hengessä; ISÄ= rakkaus, POIKA= toivo, PYHÄ HENKI= usko.
Usko tarkoittaa luottamusta, ei luuloa, kuten sanaristikot määrittelevät sen synonyymiksi sanalle usko. Aito uskova ei ainoastaan usko, vaan tietää omakohtaisen kokemuksen kautta, että Jeesus elää.
Toivo liittyy luottamukseen. Kun luottaa Jeesuksen Sanaan, on aina toivoa, missä tilanteessa tahansa.
Rakkaus kannattelee uskoa ja toivoa, sillä rakkaus on valoa ja voimaa, eikä rakkaudessa ole pelkoa.
Usko rakkauteen, vaikka olisit joutunut pettymään ihmissuhteissa. Rakkaus ei koskaan katoa. Siunausta!
 |
| Rakkaus on Jumalan lahja. |
